Minä tässä vaihtelen blogini ulkoasua jatkuvasti. Nyt tuntuu, että olen löytänyt itselleni sopivan. Rauhallinen ja hillitty niinkuin vaakanousuiselle sopiikin. Ja tämä väri on ollut mielivärini jo nuoruudesta lähtien.

Joka aamu kun herään, menen ensimmäiseksi avaamaan keitiöikkunan sälekaihtimet  toivoen, että maa yllättäisi valkeudellaan. Nyt ruohikko vihertää ja voimme tosiaankin laulaa "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle", sillä talvihan nyt on ajan puolesta. Onneksi sunnuntaina jo on talvipäivän seisaus ja siihen se pimeneminen pysähtyy.